Kuuden pitkän novellin kokoelma. Tarinoissa liikutaan 2010-20-lukujen Helsingissä, Pietarissa, Jeb Bushin Yhdysvalloissa ja Kaksoisvirranmaan kuningaskunnassa. Tapahtumien skaala ulottuu sekoilevan metrovartijan päänsisäisistä nyrjähdyksistä maailmanloppuun. Kirjailija kurottaa suomalaisesta arjesta ja lähiötason maagisesta realismista science fictioniin, fantasiaan ja globaaleihin uhkakuviin.
“(Menneisyydenhallintavirasto) sijoittuu 1960-luvun Pariisiin. Kertoja on nautinnollisen hyvin kuvattu Albert Camus’n ja Jim Morrisonin liepeillä notkuva naistoimittaja, ja kertomuksen juoni on Umberto Econ romaanien tapaan yllättävä, monivivahteinen ja filosofinen. (…) Kattava kulttuurintuntemus rock-musiikista fantasiakirjallisuuteen ja eksistenssifilosofiasta antiikin klassikoihin asti loistaa ensimmäisistä sivuista alkaen. (…) Hyvinvointiyhteiskunnan pahoinvoinnin kuvaajana Jani Saxell on Arto Salmisen ja Reko Lundánin perillinen, jos niin suinkin voi sanoa fantasiamaailmasta ja science fictionista ammentavasta kirjoittajasta. Huomispäivän vartijat on kokoelma vimmaisia, vahvoja, kaikessa mielikuvituksellisuudessaankin pelottavan tosia novelleja.” (Aleksi Ahtola, Kansan Uutiset)
“Vapauden kaiho -novellin suomalainen rastatukka matkustaa Yhdysvaltoihin ja keskelle kafkamaista turvallisuuskoneistoa. Hän saa tutkimuksissa niin paljon miinuspisteitä, että joutuu oitis vankilaan. Hän pelastautuu värväytymällä Yhdysvaltain armeijaan ja joutuu ojasta allikkoon. Myös pietarilaisessa liike-elämässä käydään rajua valtataistelua. Kaksoisolennot, elektroniset vakoiluvälineet ja pienten ihmisten moraaliton hyväksikäyttö ovat kovaa valuuttaa. Saxell rakentelee muitakin uhkakuvia. Yhä väkivaltaisemmaksi muuttuva yhteiskunta tarvitsee kaikkialle ulottuvan vartijoiden verkoston, mutta anabolisia steroideja napsivat ja kehoaan rakentavat vartijat alkavat itsekin olla uhka turvallisuudelle.” (Leena Tuomela, Ilkka)
“Kaiken kaikkiaan Huomispäivän vartijat on Saxellilta onnistunut irtiotto spekulatiivisen fiktion puolelle. Novelleissa tulevaisuus piirtyy synkkänä, mutta ei vailla huumoria – joka tosin on väriltään sysimustaa. Ihmisen yksilöllisyys on Saxellin novelleissa vaarassa hukkua valvonnan, informaatiotulvan, virtuaalitodellisuuksien, desing-huumeiden ja kaikenlaisen hötön alle. Huomispäivän vartijat ei kuitenkaan ole höttöä, vaan kirjallisuutta, joka ei pelkää leikitellä vakavilla asioilla.” (Jussi Korhonen, Kulttuurivihkot)
“Saxell kirjoittaa moniulotteista tekstiä, joka on vankasti kiinni omassa ajassaan ja tiedostaa myös edeltäjänsä ja lajitoverinsa sekä populaari- että korkeakulttuurin saralta (…) Satiirin rinnalle alkaa pian kaivata myös filosofisempaa pohdintaa, joka esimerkiksi Leena Krohnin Pereat munduksessa ja Unelmakuolemassa syventää dystopistista tulevaisuusvisiota. Toive toteutuu kokoelman päättävässä, lähes satasivuisessa “Menneisyydenhallintavirasto” -novellissa (…) Loppuvaiheen scifi-rytinässä ollaan jo kaukana alun esseistisestä seesteisyydestä, mutta sitä ennen on pohdittu kiehtovasti inhimillisen hengenviljelyn historiaan sisältyviä mahdollisuuksia ja uhkia.” (Tuomas Juntunen, Parnasso)
“Tulevaisuuden tuotemerkkien, maailmanjärjestysten, konfliktien ja korruption kuvat löytävät onnistuneesti vastaparinsa tunnistettavista ja ratkaisemattomista yhteiskunnallisista ongelmista sekä yksilön ahdistuksesta. (…) Uhkakuvien, lohduttomuuden, vaihtoehdottomuuden ja väkivallan kuvauksista nousevat omiin ulottuvuuksiinsa erityisesti Kärpäsen silmien julma jatkumo, Katalalähteentien sotilashallituksen arvoituksellinen, maaginen realismi sekä Menneisyydenhallintaviraston merkillinen ja kiehtova asetelma.” (Joni Pyysalo, Suomen Kuvalehti)
Lue myös
Toni Jerrmanin arvostelu Helsingin Sanomissa.
Tiina Raevaaran arvostelu Kiiltomadossa.
Helena Miettisen arvostelu Keskisuomalaisessa.
Tuomo Karhun tekemä haastattelu Turun Sanomissa.
ja katso
Seppo Puttosen ja Nadja Nowakin haastateltavana Ylen Aamun kirjassa.