Minä, Lotta ja Päivikki Kolmiodraama “pahiksen” näkökulmasta, sukupolviromaani opiskelijapolitiikan ankkalammikoista sekä uuden vuosituhannen globalisaatiokriittisestä aktivismista Prahan ja Göteborgin mielenosoituksineen.
“Saxellin romaani on kuin ankkalammikkoon nakattu tiiliskivi.” (Juhana Rossi, Ylioppilaslehti)
“Romaanin yhteiskunnallisuus osoittaa, että Saxellin kynä voittaa terävyydessään poliisikoirien välkehtivät raateluhampaat. Herkkyys arkirakkauden ailahtelevile mielialoille tavoittaa monen yksilölliset kokemukset. Päähenkilö Tuukka Salmisen maailmassa rakkaus ei ole lumivalkoista, vaan ylikäveltyä adventtisohjoa, joka kantaa kuin teräsjää.” (Sauli Hievanen, Kymen Sanomat)
“Teksti virtaa irtonaisina tilanteesta toiseen. Se on päiväkirjaa ja poliittisesti terävävainuisen ja aktiivisen journalistin selontekoa. Paasaamatta se kertoo, mikä nykyvasemmistolaista intellektuellia askarruttaa: globalisaatio, ihmisoikeusrikkomukset, ympäristötuho.” (Kristina Carlson, Suomen Kuvalehti)
“(…) Saxell osaa kuvata hienosti vakaumuksellista miestä, jonka yksityiselämä on yhtä solmua toisen perään.” (Ville Hänninen, Ilta-Sanomat)
Lue myös
Otto Lappalaisen kritiikki Kiiltomadossa.
Ärtynyttä puhinaa kirjametsässä -blogi.