Parasta katseluaikaa (2020)

Parasta Katseluaikaa

Jani Saxell (toim.)

Parasta katseluaikaa

Twin Peaksista, Sinkkuelämästä ja The Sopranosista se alkoi.

Kahdessakymmenessä vuodessa TV-sarjoista on tullut visuaalisen kerronnan ja amerikkalaisen nykykulttuurin kuningaslaji. Yhtä lailla voi puhua suurten kertomusten paluusta, 1800-luvun romaanien hengessä: The Wire, Breaking Bad ja Mad Men ovat meidän ajallemme samaa kuin Charles Dickensin ja Fjodor Dostojevskin romaanit omalleen.

Sankareiden, ihanteiden ja nuoruuden sijasta olemme nähneet tarinoita antisankareista, dystopioista, korruptiosta ja huono-osaisuudesta: House of Cards, Orange Is The New Black, Game of Thrones ja The Handmaid’s Tale iskevät genre-eskapismin sijasta nyrkkiä nykymaailman pöytään.

Rodusta, luokasta, sukupuolesta ja pohjoismaisen hyvinvointivaltion murtumakohdista kertovat myös Vallan linnakkeen, The Crownin ja Babylon Berlinin kaltaiset eurooppalaiset sarjat. Nämä kaikki ja moni muu sarja pitävät huolta siitä, että elämme juuri parasta katseluaikaa.

Kirjoittajat, teemat ja sarjat:

Jani Saxell: Antisankarien aika (The Sopranos ja The Wire)

Hanna-Riikka Kuisma: Twin Peaks: Kaninkolo ja aikasilmukka

Kyösti Niemelä: Puhutaanpa Sinkkuelämästä

Samuli Knuuti: Mad Menin Don Draper – Alfauroksen amokjuoksu

Ville Hänninen: House of Cards: Kuinka talo romahti

Esa Mäkijärvi: Breaking Bad ja Better Call Saul: Keskiluokka kriisissä

Mike Pohjola: Game of Thrones: Talvi ei tullutkaan

Johanna Sinisalo: Stranger Things ja The Crown: Nostalgian voima ja kollektiivinen alitajunta

Aleksi Kuutio: Black Mirror: Ihmiskunnan musta peili

Marko Korvela: Marvel Street-Level Heroes: Sankarit keskuudessamme (Daredevil, Jessica Jones, Luke Cage, Iron Fist, The Punisher)

Maria Pettersson: Westworld ja Taisteluplaneetta Galactica – Inhimilliset koneet

Siri Kolu: Alias Grace ja The Handmaid’s Tale: Kertomukset, joilla jää henkiin

Juha Itkonen: Vallan linnake ja Huuto syvyydestä: Jotain hyvää Tanskanmaalla

Miina Supinen: Anna, a lopussa: Ihanat sekopäät

Ville Ropponen: Babylon Berlin: Ihmisiä Euroopan demokratian hämärässä

Saara Henriksson: Billions: »En ole epävarma» – Viimeiset juhlat ennen romahdusta

Maria Säkö: Orange Is the New Black: You’ve Got Time

Salla Nazarenko: Tšernobyl, rakastettuni (Chernobyl)