Jani Saxell (toim.)
Parasta katseluaikaa
Twin Peaksista, Sinkkuelämästä ja The Sopranosista se alkoi.
Kahdessakymmenessä vuodessa TV-sarjoista on tullut visuaalisen kerronnan ja amerikkalaisen nykykulttuurin kuningaslaji. Yhtä lailla voi puhua suurten kertomusten paluusta, 1800-luvun romaanien hengessä: The Wire, Breaking Bad ja Mad Men ovat meidän ajallemme samaa kuin Charles Dickensin ja Fjodor Dostojevskin romaanit omalleen.
Sankareiden, ihanteiden ja nuoruuden sijasta olemme nähneet tarinoita antisankareista, dystopioista, korruptiosta ja huono-osaisuudesta: House of Cards, Orange Is The New Black, Game of Thrones ja The Handmaid’s Tale iskevät genre-eskapismin sijasta nyrkkiä nykymaailman pöytään.
Rodusta, luokasta, sukupuolesta ja pohjoismaisen hyvinvointivaltion murtumakohdista kertovat myös Vallan linnakkeen, The Crownin ja Babylon Berlinin kaltaiset eurooppalaiset sarjat. Nämä kaikki ja moni muu sarja pitävät huolta siitä, että elämme juuri parasta katseluaikaa.
Parasta katseluaikaa Suomen Kuvalehdessä (maksumuuri).
Parasta katseluaikaa Kirjavinkeissä.
Parasta katseluaikaa Ylioppilaslehdessä.
Parasta katseluaikaa Tainan ja Tommin aarrearkussa.
Kirjoittajat, teemat ja sarjat:
Jani Saxell: Antisankarien aika (The Sopranos ja The Wire)
Hanna-Riikka Kuisma: Twin Peaks: Kaninkolo ja aikasilmukka
Kyösti Niemelä: Puhutaanpa Sinkkuelämästä
Samuli Knuuti: Mad Menin Don Draper – Alfauroksen amokjuoksu
Ville Hänninen: House of Cards: Kuinka talo romahti
Esa Mäkijärvi: Breaking Bad ja Better Call Saul: Keskiluokka kriisissä
Mike Pohjola: Game of Thrones: Talvi ei tullutkaan
Johanna Sinisalo: Stranger Things ja The Crown: Nostalgian voima ja kollektiivinen alitajunta
Aleksi Kuutio: Black Mirror: Ihmiskunnan musta peili
Marko Korvela: Marvel Street-Level Heroes: Sankarit keskuudessamme (Daredevil, Jessica Jones, Luke Cage, Iron Fist, The Punisher)
Maria Pettersson: Westworld ja Taisteluplaneetta Galactica – Inhimilliset koneet
Siri Kolu: Alias Grace ja The Handmaid’s Tale: Kertomukset, joilla jää henkiin
Juha Itkonen: Vallan linnake ja Huuto syvyydestä: Jotain hyvää Tanskanmaalla
Miina Supinen: Anna, a lopussa: Ihanat sekopäät
Ville Ropponen: Babylon Berlin: Ihmisiä Euroopan demokratian hämärässä
Saara Henriksson: Billions: »En ole epävarma» – Viimeiset juhlat ennen romahdusta
Maria Säkö: Orange Is the New Black: You’ve Got Time
Salla Nazarenko: Tšernobyl, rakastettuni (Chernobyl)